kalligrafia,puheenjohtaja, kirjaimet, värit,kansalaisopisto, kortit,askartelu,käsityöt,käTunnisteet

torstai 15. joulukuuta 2016

Tänään työstin taas viime vuonna kirjoittamaani joulrauhanjulistusta joulutervehdyksiksi. Porissa on lauantaina Design-joulumyyjäiset Isokarhun alakerrassa. Minullakin on siellä myyntipöytä ja aina pitää tehdä myös uusia tuotteita myyntiin.

Isot arkit vanhensin kahvilla, kuten jo edellisessä kirjoituksessani kerroin ja tänään oli vuorossa lakkasinettien lisääminen satiininauhojen kera. Sinettilakan sulattaminen on hidasta puuhaa kotikonstein, jos sulattaa lakkatankoa kynttilässä, ei juuri saa aikaan muuta kuin savua ja käryä ja hyvällä tuurilla muutama sulanut lakkapisara. Kehittyneempi tapa on sulattaa rikottua lakkatankoa pala kerrallaan vaikka pienessä kauhassa tai lusikassa kynttilän liekissä tai vaihtoehtoisesti kuumailmapuhaltimen avulla. Sulaa lakkamassaa kaadetaan sitten vain tarvittava määrä ja sinettileimasimella painetaan sinetti. Lakka jäähtyy kuitenkin tällä tavalla tehtäessä nopeasti ja jokaista sinettiä varten lakkaa on kuumennettava uudelleen. Eli homma on auttamattoman hidasta. Ja sormia kannattaa varoa erityisesti, lakka on sulana todella kuumaa.

 Mutta, vaikka sanotaankin, että tekniikka kehittyy, niin joskus vanhat konstit ovat aivan parhaita. Olen saanut kollegaltani vanhan ammattikäyttöön valmistetun saksalaistekoisen sähkökäyttöisen lakkapannun, ja sillä homma sujuu ihanteellisesti. (Suurkiitos lahjoituksesta Ulla L. <3) Kun vivusta painaa, niin sula lakka valuu haluttuun paikkaan ja massa pysyy halutun lämpöisenä termostaatin avulla. Tein sinettejä nelisenkymmentä, eikä aikaa mennyt varmaan puolta tuntia kauempaa. Kyllä ennen vaan osattiin tehdä työvälineitä. Tosin sinettilakkaakin käytettiin myös ihan arkipäiväisiin asioihin, kuten pussien ja pakkausten sulkemiseen, kirjekuoria tietenkään unohtamatta.
 
Kuvassa lakkapannuni ja siihen tarvittavat muut vermeet. Kannattaa muistaa myös, että kun tekee kymmeniä sinettejä samalla kertaa, sinettileimasin kuumenee ja tarttuu lopulta helposti kiinni lakkaan. Tämän voi estää siten, että jäähdyttää sinettirautaa aina jokaisen sinetin kiinnityksen välillä vaikka jääpalapussin päällä. 
Jokainen sinetti on erilainen kuten myös kahvilla vanhennettu paperi.  Onneksi sormeni säästyi palovammoilta, rakkulaisin sormin olisi ollut hankala jatkaa tätäkin projektia.

Tervetuloa sankoin joukoin Porin Kauppakeskus Isokarhuun Design- joulumyyjäisiin lauantaina 17.12. klo 10-18.


 
Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan, toivottavasti jatkatte sen seuraamista jatkossakin.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016




Olen ihan innoissani blogistani. Kalligrafian ja kädentaitojen maailma on niin antoisa. Jokainen päivä on erilainen ja opettavainen. Koskaan emme tälläkään tiellä tule valmiiksi, mutta valmiimmiksi koko ajan kuitenkin.







Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat joulukortit, pakettikortit, paperienkelit ja moni muu jouluinen askare. Kotona en ole vielä joulua ehtinyt laittamaan, kaiken aikani vie muille joulumielen luominen ja sopivien tuotteiden tarjoaminen. Olen jo yhdeksänä jouluna tehnyt paperisia enkeleitä, joita teen vanhoista ja kellastuneista lehdistä. Vekkaan paperin ja koristelen kiiltokuvalla ja kultahileellä. Olen nimennyt ne Ihaniksi Enkeleiksi. Nyt minusta tuntuu, että tänään tein viimeiset Ihanat Enkelini. Päätökseeni vaikuttaa se, että viime syksynä ilmestyi kirja, jossa oli täydellinen kopio tekemästäni enkelistä. Ei tuntunut kivalta. Vaikken ole tietenkään patentoinut mallia, niin joku järki pitäisi olla ohjeiden jakamisessakin. Onko mukava jakaa jonkun muun tekemää mallia omanaan? Minusta ainakaan ei olisi. Melkein kaikki ideathan on jo keksitty, mutta voimme toki inspiroitua toisten tekemisistä. Täydellinen kopiointi on paitsi väärin, myös tekijälleen tylsää työtä. Mutta jos itsellä ei ideoita ole, niin minkäs teet... 

Olen tänään tehnyt viime vuonna kirjoittamastani joulurauhan julistuksesta "vanhoja". Pikakahvi on siihen oivallinen aine. Kastelen paperit läpimäriksi kahvilla molemmin puolin ja annan kuivua. Kaikista papereista tulee erilaisia, ja riippuu paperin laadusta, millainen väri kuhunkin paperiin tulee. Kaikki vaaleat paperit siis toimivat, ja jokaisesta tulee erilainen. Kahvilla vanhentaminen on siksikin mukava menetelmä, että kuivuttuaan paperille on mukava kirjoittaa. Terä kulkee mukavasti, eikä mitään apuaineita tarvita.
Lucianpäivän ilta. Valoa pimeyteen. Kunhan päästään jouluun, niin pian koittaa valoisa ja uusi aika. Jälleen uuden alku.

maanantai 12. joulukuuta 2016

tervetuloa blogiini

Hei,


Tervetuloa blogiini, jossa kerron elämästäni kirjainten takaa.
 Olen kuvataiteilija AMK, erityisalanani kalligrafia. Opetan kalligrafiaa kansalaisopistossa, ja olen Suomen Kalligrafiayhdistyksen puheenjohtaja. Suuren osan ajastani olen käsityöläinen. Taidekäsityöläinen. Työhuoneellani, jonka nimi on Teijan Tekemää,Porin Puuvillassa toteutan ideoitani ja teen tilaustöitä ja myynkin aina jotakin. Kädentaidon messut ovat tulleet minulle tutuiksi jo kymmenen vuoden aikana. Myyntitapahtumissa on tärkeätä kohdata asiakkaita ja saada tekemistään töistä palautetta. Erityisesti minua kiinnostaa kaikki kirjaimiin ja kuvataiteisiin liittyvä, myös askartelun viimeisimmät tuulet ovat lähellä sydäntäni. Kirjoitan blogissani havaintojani ja tuntojani myös elämästä yleensäkin. Katselen elämää hyvin paljon kirjaimista käsin, sillä kirjaimet ovat yhtä mielenkiintoisia kuin elämä itse. Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee...


Joulurauhanjulistus on pian taas ajankohtainen.